Tämä teksti on lyhennelmä sivuston www.islamopas.com Uskon kappaleet osiosta. Tekstien oikeudet kuuluvat sivuston tekijöille.
Uskonkappaleet
Usko jumalan ykseyteen
Ollakseen muslimi, s.o. totellakseen Jumalaa, on
välttämätöntä uskoa Jumalan ykseyteen siinä merkityksessä, että Hän on Ainoa Luoja,
Ylläpitäjä, Toimeenpanija. Omaksuttuaan tämän tiedon Ainoasta Todesta Jumalasta
ihmisen on uskottava lujasti Häneen eikä koskaan annettava minkään johtaa häntä
harhaan ja kieltämään totuuden.
Profeetta
sanoi: "Usko on se, mikä asustaa sydämessä ja ilmenee tekoina."
Tärkeimpänä sielullisista tuntemuksista on kiitollisuus Jumalaa kohtaan, minkä
voidaan sanoa olevan Ibadan (jumalanpalvonnan) ydin.
Uskova
rakastaa Jumalaa ja on kiitollinen Hänelle niistä lahjoista, joita Hän on tälle
antanut, tietoisena siitä, että hänen hyviä tekojaan, olivatpa ne henkisiä tai
fyysisiä, ei voida lähellekään verrata jumalallisiin suosionosoituksiin. Siksi
hän on aina huolissaan Jumalan rangaistuksesta tässä elämässä tai
tuonpuoleisessa, pelkää Häntä, tottelee Häntä ja palvelee Häntä mitä nöyrimmin.
Sellaista
sieluntilaa ei voi saavuttaa ilman, että Jumala on aina ajatuksissa. Jumalan
muistaminen on siis uskon voimanlähde, jota ilman se heikkenee ja kuihtuu pois.
Koraani yrittää vahvistaa tätä kiitollisuuden tunnetta kuvailemalla kerta
toisensa jälkeen Jumalan ominaisuuksia.
Usko Jumalan enkeleihin
Enkeleillä ei ole materiaalista olomuotoa eivätkä he ole ihmissilmin nähtäviä. He hoitavat näkymättöminä maailmankaikkeudessa Jumalalta saamiaan tehtäviä, he eivät muistuta meitä eivätkä ole Jumalan lapsia, eivätkä he voi poiketa siitä, mitä Jumala on heille määrännyt. He ovat olemukseltaan toisenlaisia kuin ihmiset, sillä ihminen on luotu maasta, kun taas enkelit on luotu valosta. Sen tähden ihmiset eivät - profeettoja lukuunottamatta - voi nähdä heitä heidän alkuperäisessä muodossaan, vaan ainoastaan heidän ottaessaan fyysisen hahmon. Tietomme heistä perustuvat siis vain siihen, mitä Jumala ja Hänen profeettansa ovat kertoneet meille, mutta miksi meidän sitten kannattaisi oppia tuntemaan heitä? Siksi, että heillä on tärkeä osansa siinä, mitä meille tapahtuu. Enkeleitä koskevan tiedon voisi sanoa olevan samalla tavalla hyödyllistä kuin tieto luonnonlakien toiminnasta ja muiden ihmisten käyttäytymisestä on. Meidän on annettu tietää, että nämä melkein lukemattomat olennot, jotka ovat äärimmäisen mahtavia, on luotu aina tottelemaan eikä koskaan uhmaamaan jumalallisia käskyjä ja että he lakkaamatta palvelevat Herraansa eivätkä ikinä väsy (suura 21:19-20; 66:6).
Heidän päätehtävänsä, joista heidän nimensäkin voidaan johtaa, on välittää Jumalan viesti Hänen valitsemilleen profeetoille. Tätä kunniatehtävää hoitaa etenkin heidän johtajansa Gabriel (tai Dzibriil, kuten nimi arabiaksi lausutaan). Sanoma, jota kantavat tuonkaltaiset olennot, saavuttaa varmasti määränpäänsä koskemattomana. Enkelit ympäröivät meitä joka puolella, he tarkkailevat ja merkitsevät muistiin kaikki tekomme, hyvät ja pahat, ja pitävät täydellistä kirjaa jokaisen ihmisen elämästä. Kuoleman jälkeen meidät tuodaan Jumalan eteen ja silloin enkelit esittävät täydellisen selonteon elämästämme ja teoistamme maan päällä.
Usko Jumalan kirjoihin
Uskomme niihin kirjoihin, jotka Jumala aikojen kuluessa on lähettänyt alas ihmiskunnalle profeettojensa välityksellä. Jumala oli jo ennen Muhammedia (SAAS) ilmoittanut kirjojaan profeetoilleen, ja nämä kirjat lähetettiin alas samalla tavalla kuin Koraani lähetettiin Muhammedille (SAAS). Koraanista olemme saaneet tietää näistä kirjoista joiden nimet ovat:
Aabrahamin kirjat (suhuf)
Mooseksen Tawrat (Toora)
Daavidin Zabuur (Psalmit)
Jeesuksen Kristuksen Injiil (Evankeliumi)
Muhammed Quran (Koraani)
Uskon Koraaniin tulee sisältää sen, että Koraani yksinomaan ja ehdottomasti koostuu Jumalan omista sanoista, että se on täydellisen totuudellinen, että jokainen sana on säilynyt alkuperäisessä muodossaan, että kaikki sen sisältämä on oikeaa, että ihmisen velvollisuus on elämässään täyttää kaikki sen määräykset ja että kaikki, mikä on sen vastaista, on hylättävä. Koraani on viimeinen Allahin ilmoittamista kirjoista, ja sen ja muiden, aiempien jumalallisten kirjojen välillä on joitakin huomattavia eroja.
Usko Jumalan profeettoihin
Usko profeettoihin on osa islamia. Koraanissa heistä on mainittu 25, jotka ovat Aadam, Nooa, Idris (Heenok), Saalih (Tamuud), Aabraham, Aad, Loot, Joona, Ismail, Iisak, Jaakob, Joosef, Job, Soeib, Mooses, Aaron, Elisa, Zul-kifl, Daavid, Sakarias, Salomon, Elias, Johannes, Jeesus (Isa), Muhammed (rauha heille). Sanansaattajat ovat ihmisiä, jotka Jumala on valinnut sitä kunniatehtävää varten, että he välittävät Hänen viestinsä muille miehille ja naisille. Sanansaattajan asemaa ei voi saavuttaa tietoisesti ponnistelemalla, vaan se on Jumalan armonosoitus niille, jotka ovat sen ansainneet. He eivät ole kuten me muut, vaikka ihmisiä ovatkin, vaan he ovat erittäin korkealla moraalisella, hengellisellä ja älyllisellä tasolla, mikä Jumalan silmissä tekee heidät kelvollisiksi kantamaan Hänen valoaan maailmalle.
Usko Kuolemanjälkeiseen elämään
Kaikki Jumalan profeetat kehottivat kansojaan palvomaan Jumalaa ja uskomaan kuolemanjälkeiseen elämään. He korostivat niin paljon tuonpuoleiseen elämään uskomisen tärkeyttä, että pienintäkin epäilystä sen suhteen pidettiin jumalankieltämisenä, joka teki tyhjäksi kaikki muut uskonkäsitykset. Koraani puhuu myös siitä, kuinka tämä maallinen elämä on vain valmistautumista ikuista elämää varten, joka tulee kuoleman jälkeen. Uskominen kuolemanjälkeiseen elämään ei takaa ainoastaan menestystä tulevassa elämässä, vaan sen ansiosta myös tämä elämä on täynnä rauhaa ja onnea, sillä se tekee ihmisistä vastuullisempia ja velvollisuudentuntoisempia kaikissa toimissaan.
Usko "qadariin" jumalalliseen kohtaloon
Jumala tietää jo ennen jonkin tietyn asian luomista, että Hän aikoo luoda sen ja että se tulee suuruudeltaan, ominaisuuksiltaan, luonteeltaan jne. olemaan tietynlainen. Hän määrää, milloin se tulee syntymään ja milloin katoamaan, sekä paikan, jossa tämä tulee tapahtumaan. Koska näin on asian laita, ei Totiseen Jumalaan uskova ihminen saa uskoa mihinkään sattumanvaraiseen luonnossa. Jos hänelle tapahtuu jotakin epämiellyttävää, hänen tulee sanoa: " Jumala määräsi (qaddara) ja Hän teki kuten tahtoi", eikä toivoa, että sitä ei olisi tapahtunut tai miettiä, miksi sen piti tapahtua. Toisaalta jos hänelle tapahtuu jotakin miellyttävää, ei hän saa kerskua sillä, vaan kiittää Jumalaa.
